Monday, June 19, 2017

Veblenin mullistus

Thorstein Veblenin klassikko The Theory of Leisure Class (1899) julkaistiin suomeksi 2002. Jakke Holvas kehuu Hesarissa 1.12.2002 käännöksen kieltä. Artikkelinsa alussa hän tiivistää kirjan sisällön.
Ensi silmäyksellä Veblen ei tunnu esittävän mitään uutta. Hän erottelee taloudelliset instituutiot kahteen ryhmään, varallisuuspohjaiseen yläluokkaan ja tuotannolliseen alaluokkaan. Ylemmässä luokassa työ liittyy omistamiseen ja hankintaan, alemmassa ammattitaitoon ja tuottamiseen.
Veblenin mullistus on arvostusjärjestelmä, jonka kummatkin luokat jakavat, mutta jossa pääroolia näyttelee joutilasluokka.  
Tuleekohan tätä osin vanhentunutta kirjaa koskaan luettua? Monesti on pitänyt.

Thursday, June 15, 2017

Laiskottelu on halpaa hupia

Otsikko on lainattu Hesarin jutusta 25.6.2008. Sivusta vie silloiseen tapaan yli neljäsosan värikäs piirroskuva ja saman verran tilaa saavat halvat huvit pääkaupunkiseudulla. Listan on tarkoitus helpottaa joutenoloa, mikä tarkoittaa aivan toisenlaista joutenoloa kuin itse ymmärtämäni.

Ja itse jutussa kuvailtu.
Laiskotteluun ei pidä liittyä päämäärää eikä järkeä. Arkielämään kuuluva hyödyn tavoittelu pitäisi jättää laiskottelun ulkopuolelle. "Laiskuttelusta ei tarvitse saada yhtään mitään. Siinä oleminen sinänsä koetaan riittävän tyydyttäväksi ja arvokkaaksi." [sanoo Jyrki Piispa] 

Monday, June 12, 2017

Kiireen logiikka

Hesarissa 31.12.2002 julkaistussa kolumnissaan Noora Jokinen argumentoi, että kulutusvalintoja onjaa kiireen ja hitauden logiikka. Jälkimmäisestä:
Tarpeeksi kiireinen ihminen tyytyy vähään, koska ajatukset ovat kiinni muussa kuin shoppailussa.
Tavaran määrä pysyy kohtuullisena.
Kiireen lisäksi muut mielenkiinnon kohteet toiminevat samoin.

Monday, June 5, 2017

"Ruutuvihkon sarakkeet kertovat karua kieltä"

Länsiväylässä 16.12.2001 nimeämätön kirjoittaja kertoo heinäkuussa 1990 aloittamastaan kulukirjanpidosta yksityiskohtaisesti.
Kirjanpidosta menoleikkurina ei ole mitään hyötyä, jos sitä ei seuraa aktiivisesti. Kuukauden menot pitäisi laskea heti yhteen, analysoida ja ottaa opikseen. Heinäkuisten terassikierrosten ja saunakaljaostosten jälkeen on yleensä iskenyt (myös) moraalinen krapula. Viinasarake on jäänyt merkinnöittä. [...] En ole ostanut mitään -harhaluuloon on helppo vaipua, mutta kirjanpito kertoo toista.
Allekirjoitan.
 

Thursday, June 1, 2017

Kamalat kengät ja ihanat yöpaidat

Äitini kuoli alkuvuodesta 2013. Häneltä jäi käyttämättömät kengät, jotka olivat minusta kamalat. Pohjissa ei ole käytännössä mitään kuviointia ei pitoa. Kengät painavat kuin synti ja näyttävät veneiltä isoissa jaloissani.

Mutta ne olivat perussiistit ja käyttökelpoiset vuodenaikaan, johon minulla ei ollut toisia kenkiä. Konmaritus-meiningillä ne olisi pitänyt heittää menemään, mutta olen pitänyt kenkiä sitkeästi. Sillä niin olisivat esivanhempanikin? Nyt päälle on tullut melkein reikä ja pohjan olematon kuviointi mennyt paikoittain sileiksi, joten siirrän ne maaseutukäyttöön.

Sen sijaan äidin ja samana keväänä kuolleen mummoni yöpaidat jäävät kaappiini, vaikka niissä on pieniä reikiäkin. Yöpaidat ovat yksityinen tapani muistaa rakkaitani.

Osa on niin ohkaisiksi kuluneita, että vedän lämmöksi päälle ylisuuren t-paidan, joita minulla on varastoissa runsaasti. Kerrospukeutuminen kannattaa - palaan tähän vielä myhöhemmin.

Monday, May 29, 2017

Pohjaton kyltymättömyys

Kauppalehden Saldossa (verkkojulkaisu?) 8.6.2001 ilmestynyt lyhyt teksti on otsikoitu "Shoppailijaa ajaa romanttinen etiikka". Haastateltu Pasi Mäenpää on sanonut ääneen, että "Modernia ihmisyyttä kuvaa pohjaton kyltymättömyys sekä halu saada aina uutta". Joko lainaus tai toimittajan teksti jatkuu "Shoppailu on ihmiselle oman minuuden kokoamista, tunnistamista, peilausta ja muuttamista."

Missä määrin nämä tehtävät ovat siirtyneet sosiaaliseen mediaan ja verkkoon, joka tarjoaa rajattomasti "uutta" ja mahdollisuuden peilata sekä rakentaa identiteettiä?

Thursday, May 25, 2017

Jäätee 2.0

Vuosia tein jääteeni tänne vuonna 2009 dokumentoimallani tavalla. (Ja samaan muovikannuun, jonka äskettäin hävitin melko värjääntyneenä.) Varmasti jo amerikkalaisia säästäväisyyssivuja 1990-luvulla lukiessani törmäsin käsitteeseen sun tea eli teen hauduttamiseen kylmään veteen auringon lämmössä. Mutta vasta viime vuonna tuli vastaan jääteen cold brew. Kylmästi (!) vaan teepussi veteen ja kannu (tms.) jääkaappiin. Toimi upeasti Lidlin yrittiteepusseilla, kunhan muistin ottaa pussin järkevän ajan jälkeen pois. En lisännyt makeutusta, mutta ei tarvinnut juoda pelkkää vettä.

Laiskuus ja sokerinhimo ovat tänä vuonna kuitenkin johdattaneet minut kolmanteen ratkaisuun. Lidlissä myyty sokeripitoinen teejauhe tuottaa ohjearvoja pienemmällä annostelulla mukavaa kesäjuomaa pienimmällä mahdollisella vaivalla.

Muovikannun korvikkeeksi ostin Clas Ohlssonilta lasisen pullon, jossa harmikseni on sana milk. Olisi pitänyt jaksaa etsiä mieluisampaa eikä ostaa mielitekoa.