20.8.2017

Kuolinpesä: 17. päivä

Onni on mukavat sukulaiset. Yksi kävi hakemassa television. Ei suostunut kiireessään tulemaan sisälle valikoimaan tavaraa, mutta vei autoonsa pussikaupalla pakasterasioita. Ihanaa, keittiössä on taas tasoilla tilaa.

Kolmen sukulaisen sakki tuli noutamaan eilen tehtyjä ostoksia ja sain mukaansa lisää perintöhuonekaluja, joista en tosiaankaan pyytänyt rahaa. Muutakin meni kuormaansa ja pikkuserkkuni kaappasi viimeksi vielä parit vanhat silmälasit, joiden tyyli viehätti. Lisäksi sukuun naitu miniä osoitti hyvää makua ja oli kiinnostunut huonekaluista, joita en ollut vielä laittanut myyntiin. Lisää tyhjää tilaa ja potentiaalinen kuljetettava Helsinkiin vähenee.

Tori.fi-ilmoituksista tuli pari yhteydenottoa. Kuntopyörä käytiin hakemassa pois. Jälkikäteen soittivat ja kyselivät sammuttamisesta. En tajunnut mitään, kun en edes tiennyt laitteessa olevan pattereita.

Kaksi kaveriani tulivat työtarmoa täynnä paikalle. Joutuivat heti turhan likaiseen puuhaan, sillä ullakolle kiivettyäni löysin sieltä pinon räsymattoja, luistimia herra ties mieltä vuosisadalta jne. Täytynee Taloa myydessä sopia, että ullakko ei ole täysin tyhjä, sillä en kehtaa kyllä pyytää ketään auttamaan ja yksinäni en kyyryssä jaksa. Miksei sitä putsattu iät ja ajat sitten...

Kolmen kesken purimme kolme pätkää Lundiaa kirjoineen ja auttajani rohmusivat kiitettävän määrän kirjoista itselleen. Jäljelle jäi kyllä useampia hyllymetrejä, joiden loppusijoitus on vielä hieman arvoitus.

Kaverini ottivat mukanaan kirjojen lisäksi muutakin tavaraa. "Ei me tätä varten tultu" - mutinat olivat turhia, sillä jokainen ulos saatu esine on avuksi.

Yksi Tori.fi-ilmoituksen tavarasta kiinnostunut lähetti tarkentavan kysymyksen (ei vielä edellä mainitun) sukulaiseni kautta. Hiukan kummallista, mutta jokaiseen junaan riittää porukkaa. Tämä kauppa pendaa, mutta usean viestin ja harhaanajon jälkeen yksi kauppatavara saatiin matkaan illansuussa. Sitten riensin päivän toiseen suihkuun ja tämän postauksen jälkeen aukeaa siideri.

Ellen lähde kauppaan ostamaan lisää roskapusseja...



19.8.2017

Kuolinpesä: 16. päivä

Actionia elämään. Laitettuani eilisen postauksen menemään ja valmistuessani iltapuulle puhelin pirahti ja Artekin satulatuolille oli kiinnostunut ja tinkiväinen ostaja. Pariskunta tuli aamukymmeneltä ja tarkastivat tuolin väriä ja tinkivät lisää. Mutta niin mukavasti, etten häiriintynyt.

Sitten he älysivät kysyä Artekin pöydän perään. Esittelin kaksi kappaletta, joita en ollut vielä laittanut myyntiin, kun olivat käytössä. Toinen kiinnosti, vaikka sanoin, että tavaroiden alta ei löydy priimaa. Teimme kaupat ja kun aloitin tyhjennyksen huomasin lampun kiinnityksestä jääneen jäljen, josta en tiennytkään. Eli hyvät kaupat itselleni. (Paitsi, jos naisen mobiilipankissa tekemä tilisiirto oli vedätystä. Kuinka nopeasti rahat nykyään viikonloppuisin liikkuvat? No, hinnakas tyhmyyssakko sitten itselleni.)

Pöydän ulossaannista tuli sitten projekti, sillä se ei mennyt huoneen ovesta pihalle. Onneksi (vaihteeksi) kyseessä on omakotitalo, joten avattiin ikkuna. Kaiken lopuksi mies tuli ovelle kysymään talon seinään nojaavasta polkupyörästä. Sanoin, etten ole löytänyt sen avainta, mutta että saa ottaa. Ja sinne män. Säästin kahden ilmoituksen kirjoittamisen.

Pariskunnan kanssa samaan aikaan tuli mies hakemaan olohuoneen televisiotörököökiä, jota en kolmine kaukosäätimineen koskaan tajunnut. Olin laittanut sen annetaan-luokkaan, sillä (reilusti?) yli 5 vuotta vanhan elektroniikan hinnoittelu ei kuulu kompetensseihini. Herätti suurta kiinnostusta eli ilmeisesti ei ollut ylihinta, heh.

Sitten tuli lähistöltä nainen hakemaan pienen apupöydän. Hän katseli tarkkaan ympärilleen - toivottavasti ei murtovarkaus mielessään. Todennäköisemmin juoruaminen. Kehui ilmoituksissani olevia mittoja ja sanoi, ettei niitä aina ole. Täh?

Iltapäivällä oli vuorossa tuulettautuminen sukulaisten kanssa kahvitellessa. Isäntä tuli vastaan tabletti kädessä ja ostoslista tori.fi-ilmotuksistani. "On niin kätevää kun voi täältä katsoa." Vasta jälkeenpäin aloin miettiä, että oli aika törkeää rahastaa yhteisiltä sukulaisilta perityillä huonekaluilla. Mutta silloin rahat olivat jo tililläni.

Talolle palattua sovin muun sukulaisen kanssa televisionoudon huomiseksi. (Senkin jälkeen Talossa on vielä yksi televiso.) Sitten sain tekstarin kouluaikaiselta ystävältäni, johon yhteydenpito on ollut melko olematonta. Hän ehdotti, että voisi yhdessä yhteisen ystävämme kanssa tulla huomenna auttamaan. Vau! ihan kuin amerikkalaisissa romaaneissa. Eikä minulla ole enää tekosyytä vältellä hiirien hautausmaata eli ullakkoa, jos on aikuinen portaiden alapäässä valvomassa, etten pökerry.

18.8.2017

Kuolinpesä: 15. päivä

Tapahtunut 8. päivän jälkeen: vietin yhden päivän Vantaan keskiajalla, pesin loput pyykit istuen (kuvainnollisesti) tietokoneella jatkamatta Asunnon tekemättömyyttä, kävin Tukholmassa ja olin kotiin palattuani niin poikki, etten jaksanut suunnitellusti lähteä samana päivänä Talolle.

Joten pääsin Talolle vasta eilen. Kävin silloin läpi vaatehuoneen keräten omaan käyttööni sellaisen pinon t-paitoja, etten ikänäni käytä niitä loppuun. Taas mahtui päälle vaellusshortsit ja yhdet pitkät housut.

Muita vaatteita sekä sekalaista muuta kamaa lähdin tänä aamuna viemään suhteellisen täyteen pakatulla pikkuautolla 40 kilometrin päässä olevaan SPR:n Konttiin.
Ehkä sinne tulee tehtyä vielä toinenkin reissu.

Talossa olen omistanut tyhjennetyn vaatehuoneen Helsinkiin lähtevälle tavaralle ja makuuhuoneen myytävälle ja pois annettavalle tavaralle. Toistaiseksi toimiva ratkaisu.

Iltapäivällä tuli sukulainen kahville. Kursaili kovasti, mutta sain mukaansa pari kassillista tarpeettomiksi jääneitä pakasterasioita, tulitikkuja, kynttilöitä ja pikkusaippuoita. Toivottavasti niistä tulee oikeasti joku iloiseksi ja ainakin rasioita lukuunottamatta on tavara teoriassa mahdollisuus kuluttaa loppuun.

Sitten rohkaisin mieleni ja aloin läntätä ilmoituksia tori.fi:hin. Rohkaisua tarvitsin siksi, että viimeksi tällä paikkakunnalla mikään ei tehnyt kauppaansa. Neljän ensimmäisen tunnin ainoa myynti tuli FB:ssä tekemäni jakojen perusteella. Huomenna täytyy vaan uskoa ihmeisiin ja jatkaa ilmoittelua, sillä tavaraa riittää.

Iltapuhteena (varsin väsyneenä) testasin Talosta löytyneitä kymmeniä kuulakärkikyniä. Osa ei toiminut - jee! Mutta valitettavasti täällä roskiin heitto ei ole yhtä helpottavaa kuin Asunnolla, sillä jätteiden keräys Talosta ei ole käynnissä ja vaikka olisikin, niin pönttö täyttyisi hetkessä. Roskapusseja pitää siis kasata autotalliin odottamaan jätelavan tilausta tai jotain hyväntekijää, jolla sellainen vajaana sattuisi olemaan.

17.8.2017

Tyytyväisen ei tee mieli kuluttaa

Muistivihosta löytynyt pätkä

Eräästä haastattelusta jäi mieleen ajatus "tyytyväisen ei tee mieli kuluttaa". Alkuperäinen kieli oli englanti ja asiayhteys mainonnan huonot puolet. Mainonta pyrkii tekemään meitä tyytymättömiksi, näyttämään miten (ostamalla) asiat voisivat olla paremmin eli että asiat eivät ole nyt (tarpeeksi) hyvin.

Suomen kielessä sanan tyytyväinen voi ymmärtää myös verbin tyytyä kautta. Eli jos tietoisesti tyytyy, lakkaa kaipaamasta muuta, ei tee mieli kuluttaa.

Ajan henki ei ole vuosikymmeniin ollut tyytyminen. Saamme pyrkimisen ja haluamisen viestejä joka puolelta.

Eteenpäin pyrkiminen ja haluamisen tyydyttäminen voivat tulla toteutetuiksi muutenkin kuin kuluttamalla. Voi toteuttaa itseään. Mutta kun ostaminen on helpoin tapa kokea toteuttavansa itseään.

16.8.2017

Milloin kengät ovat käyttökelvottomat?

Kuukausi sitten päivitin FB-ryhmään Paikka kaikelle:
Onni on pukea päälleen laatikkonsa karmeimmat rintaliivit ja sitten huomata, että niiden muovisolki on hajonnut niin, että murtumakohdat painavat selkään. Saa heittää roskiin miettimättä mitään!
Saman euforisen kokemuksen sain pian uudestaan, kun toiset antiikkirintsikat ilmestyivät pesukoneesta iso reikä rinnassa - kirjaimellisesti.

Mutta ne muut tavarat... Olen tänä kesänä yrittänyt käyttää loppuun kenkiä, jotka tyylinsä puolesta ovat turhan tyttömäiset 45-vuotiaalle. Edistystä on, kenkien sisäpinnassa on halkeamia kauttaaltaan ja kanta on kulunut vinoksi. Ovat vaan edelleen päältäpäin siistit.

Miten päättää, mikä kannan kuluma on tarpeeksi/liian vino? Ajattelin toimivaksi kuvitella, että kengät ovat lempparini. Olin jo tekemässä roskiinheittoa, kun silmä osuin sandaaleihin, jotka oikeasti ovat lempparini ja kas - niiden kanta oli kulunut suunnilleen samalla tavalla. Enkä hinkunut poistoa ollenkaan.

14.8.2017

Puskurittomuus ja tietämättömyys

Löytyyköhän näitä katsauksia enemmänkin? Hesarissa 5.10.2006 kerrottiin Nordean teettämän kyselytutkimuksen tuloksista. Yli tuhannesta vastaajasta "22 prosentilla oli pankissa säästöjä alle 500 euroa. Neljällä vastaajalla kymmenestä säästöt eivät yllä yhden kuukauden tuloihin."

En ole koskaan itse ollut tuollaisessa tilanteessa, joten en ymmärrä miten siinä voisi elää.

Hesarissa 12.2.2008 oli esillä Danske Bankenin kysely, jossa "Yli puolet suomalaisista 18-19 -vuotiasta ei tiedä mikä on korko." ja "44 prosenttia suomalaisvanhemmista ei tiennyt, mikä on korko".

12.8.2017

Kokeilin värjäystä, viimeisen kerran

Tänäkin kesänä käytin useasti Kappahlin ainakin 7 vuotta vanhaa hametta, joka oli jo ostettaessa liian iso eli on mukava helleturvotuksella. Mutta aiempaa kirkkaammin tajusin, että minulla on vain muutama siihen sopiva toppi. Kun helteellä ei viitsi kulkea mustassa t-paidassa.

Kaksi näistä topeista oli kärsinyt edellisen asuntoni säilytysolosuhteista. Unohdin nimittäin siellä liian usein ja liian pitkäksi aikaa vaatekaapin liukuoven auki ja monet t-paitani saivat taitoskohtaansa vaalean raidan. Joka erottui ainakin, kun tiesi sitä katsoa.

Mieleen tuli sitten värjätä kaikki kolme ja omituiseksi kauhtuneet syyshousut samaan syssyyn.
Well, how did I go? (Annika Victoriaa lainaten.)  T-paitojen ompeleet jäivät vihreiksi, mikä ei yllättänyt. Enemmän haittasi peltinen fiilis, kun olin pessyt paidat pariin kertaan. Hameeseen väri tarttui hämmästyttävän huonosti. Vaaleimmat alueet jäivät vaaleiksi. Housuista tuli käyttökelpoisemman oloiset kuin lähtötilanteessa, mutta oli jäänyt hiffaamatta, että väri tietenkin näkyy nyt siellä, mistä se oli aiemmin kulunut eli persuuksissa. Täytyy sään viiletessä tarkistaa miltä näyttää päällä.

Tämä taitaa jäädä elämäni viimeiseksi värjäysharjoitukseksi. Yhden todella onnistuneenkin muistan, mutta enimmäkseen jälki on ollut enemmän tai vähemmän käyttökelvotonta.