30.9.2017

Olen sen arvoinen?

Kuukauden viimeinen päivä eli sopi tehdä kirjanpitoa. Kuolinpesään liittyvät kulut (muutto, Asunnon ja Talon sähköt sekä vakuutukset, Asunnon yhtiövastike, Auton vakuutus) heilauttivat kokonaissumman taas kolmin- tai nelinkertaiseksi verrattuna kulutukseeni alkuvuonna.

Mutta muuhunkin on mennyt tavallista enemmän rahaa. Todennäköisesti syynä on ajatuskuvio "minulla on nyt niin rankkaa tämän touhun kanssa ja ansaitsen jotain kivaa/helppoa/huumaavaa". (Siiderin kulutus Talolla muuton pakkauksen aikana silmiinpistävää.) Ja lisäksi "kyllä jään perinnöstä niin plussalle, että minulla on tähän varaa". Kaipaan kurinpalautusta, mutta sitä on "niin vaikea" toteuttaa, kun tilanne ei ole normalisoitumassa vielä pariin kuukauteen.

28.9.2017

Neljä kuivaustelinettä

Facebook tarjosi kuuden vuoden takaiseksi muistoksi tätä kuvaa kengännauhoilla korjaamastani kuivaustelineestä. Ratkaisu pelitti vuosia, mutta lopulta teline petti paikasta, joka ei kotikonstein tokeentunut. Vein ullakolle odottamaan jätelavaa, mutta taloyhtiöllä ei sellaista tänä vuonna ollutkaan.

Käyttöön ostin uuden. Nyt olen sitten perinyt Talosta ehjän telineen, jonka vein varuiksi ullakolle odottamaan. Asunnon teline on osittain rikki, joten siitä ehkä pystyn luopumaan.

Eli jos keksin rikkinäisille oikeat roskikset, jäljellä on enää kaksi. Määrä on perusteltavissa, sillä teoriassa voisin viedä vaatteita ullakolle kuivumaan. Ja pitäisikin.

27.9.2017

Kuolinpesä 55. päivä

Aamun FB-päivitys tiivisti kaksi edellistä blogitekstiä:
Eipä ole paljon nukuttanut kun perunkirjoituskatastroofi pyöri päässä. Käytyäni Verohallinnon sivuilla päivän päätteeksi olen vakuuttunut, että kundi teki vääränlaisen (!) perukirjan ja puhui aivan soopaa perintöveron määräytymisestä. Jos henkinen kapasiteettini olisi toinen ja olisin auktoriteettiuskovainen... Oma mokani virkatodistuksesta on vain siunaukseksi, sillä teelmänsä ei nyt päässyt lähtemään eteenpäin. Toivottavasti pomonsa on pätevämpi, ettei tarvitse juosta pyytämään isän serkkua paikkaamaan tilannetta.
Ettei menisi tyhjäkäynniksi lähdin Asunnolle kokkamaan kesällä vanhentuneista tomaattimurskista, herra-ties-kuinka-vanhoista kuivatuista pinaateista ja yhtä vanhoista kuivatuista omenoista linssidahlin. (En kokannut kotonani, sillä en halua koko yksiön haisevan.) Tuli hyvää. Lisäsin varastoon jääneitä kuivattuja omenoita murskana aiemminkin dahliin ja on onnistunut ratkaisu. 

Jos olisin päässyt lähtemään myymään Taloa olisin saanut sieltä tämän syksyn omenoita ja lehtikaalia, joista olisi myös tullut hyvää ruokaa... Mutta kun ei niin ei.

Kokkauksen ohessa kiikutin jämäleluni (legot, barbien tapaiset ja vähän muutakin) MLL:n liikkeeseen toiselle puolelle katua. Loistava keksintö! (Kirjoja vein jo viime viikolla.) Osa menee myyntiin, mutta tänään saamastani kommentista päätellen osa annetaan tarvitseville perheille. Vietin lapsuuteni uhkaamalla vanhempiani soitolla MLL:lle, joten tämä tuntui siksikin sopivalta.

Kannoin dahl-annosten ohella kassillisen pakastemarjoja Asunnolta pakastelokerooni. Marjaproggis alkaa näyttää jo lupaavalta. Talolla on yksi hyllyllinen, Asunnolla kaksi ja pakastelokeroni tuli puolilleen. En pääse syömään puolukoita tänä syksynä, mutta ainakaan pakasteiden takia ei tarvitse viivytellä Asunnon myyntiä.

Sitten kökötin masentuneena iltapäivän kotona, miettien miten Pankki reagoi tiistaiseen palauteryöppyyni. Virka-ajan loppupuolella tai jo päätyttyä sain sähköpostin idioottilakimieheltä, joka sanoi keskustelleensa esimiehensä kanssa ja blaa-blaa. Huomenna pitäisi tulla puhelu seuraavalta perukirjan teon yrittäjältä. Huh! Tai ans kattoo.

Purkautuessani tästä somessa tuli väistämättä mieleen showt, jotka laitoin pystyyn 66%:ssa kevään 2013 perunkirjoituksista. Meikäläisen suruprosessointitapa? Vai rakkauteni rahaan on pinnalla kuin perintöveron maksu lähenee.

BTW, maanantaina Asunnolla heitin roskiin kaikki kouluaikojeni kuvistyöt. Aivan surkeita, mutta yhdessä olin ilmeisesti dokumentoinut huonettani. Oliko minulla tosiaan "I ❤ MONEY" -juliste seinälläni?! No, yhtä paha, jos keksin sen piirtäessäni päästäni.

26.9.2017

Kuolinpesä: 54. ilta

Voi prkl. Maksa "ammattilaisen" työstä ja siivoa itse jäljet. Olen ollut perunkirjoitussession jälkeen masiksessa koko päivän, eikä reklamaatiooni tullut vastausta. Mikä toivottavasti tarkoittaa, että asiaa tutkitaan eikä lojumista postilaatikossa. Molemmat mahdollisia. [Edit: vähän tämän tekstin julkaisun jälkeen tuli vastauskuittaus. Hyvä.]

Jotta saisin unta, surffasin nyt/vihdoin/vasta Verohallinnon sivulle Ensin kuolleen puolison tai lesken jälkeisessä perintöverotuksessa tarvittavat tiedot. Hyviä ja huonoja löydöksiä.

Huonoa: "Lesken jälkeen toimitettavassa perintöverotuksessa [...] Perukirjassa tuleekin luetteloida ja arvostaa lesken ja ensin kuolleen puolison kuolinpesän avio-oikeuden alainen omaisuus ja velat lesken kuolinhetken arvoon. " Täysin järkenkäypää, mutta tekikö Pankin lakimies minulle tällaisen perukirjan? E-hei! Hän puhui molemmissa tapaamisissa Verohallinnon maagisesta prosessista, jossa kaivetaan esiin aiempi perukirja ja sitten jotenkin päätellään mitä ollaan verottamassa.

Hyvää: "Jos ensin kuolleen puolison kuolinpesän ja lesken varat ovat kuolemien välillä sekoittuneet, perintöverotusta varten voi esittää selvitystä siitä, miltä osin varat ovat sekoittuneet." Tätähän lakimies ei maininnut ollenkaan vaan pelotteli lahjaverolla.

Johtopäätös: Åbo Akademin oikeustieteellisestä voi valmistua osaamatta juuri mitään.

Kuolinpesä: 54. päivä

Eilen pikkasen edistystä Asunnolla. Tänään perunkirjoitus, joka ei mennyt ihan nappiin. Kysyin tiskiltä lähtiessäni lakimiehen pomon nimen ja lähetin hänelle viestin.
Hei, 
Tein kuolinpesän ainoana osakkaana A:n perunkirjoituksesta toimeksiannon teille.  
Asiakaspalaute
Alkupalaveri Y:n kanssa oli 29.8.2017. Sen yhteydessä Y jätti ilmeisesti kopiokoneelle kiinteistöveroilmoituksen, jonka puuttumisen tajusin vasta kotona.
Toimitin käsitykseni mukaan kaikki puuttuneet paperit 14.9. ja perunkirjoitus sovittiin tehtäväksi tänään (26.9.2017).
Päivää ennen eli eilen, Y (alla näkyvän kirjeenvaihdon mukaisesti) kysyi aiemman kuolinpesän mahdollisesta osituksesta. Hän ei ollut tästä aiemmin kysynyt, mutta olin luonnollisestikin asiasta alkupalaverissa maininnut. Maallikkona en oikein ymmärrä, miten voi alkaa tehdä perukirjaa tietämättä mistä sitä tehdään.
Ilmeisesti/mahdollisesti päivää ennen oli tehty muitakin tarkistuksia, sillä perunkirjoitustilaisuudessa kävi ilmi, että olin ymmärtämättömyydessäni jättänyt tilaamatta yhden virkatodistuksen sukuselvitykseen. Sen epätäydellisyydestä huolimatta perukirja allekirjoitettiin Y:n ja toisen pankkilaisen toimesta.
Luonnosta perukirjasta ei lähetetty minulle etukäteen. Paperilta sitä tarkistaessani perunkirjoitustilaisuudessa tarkistin, että olisiko säästöhenkivakuutus pitänyt merkitä. Olisi, mutta Y ei ollut kysynyt tästä missään vaiheessa. Jos olisin ollut kokemattomampi, kirjaus olisi jäänyt tekemättä. Myöskään lahjoituksista Y ei ollut kysynyt missään aiemmassa vaiheessa, joten tätäkin osuutta piti korjata.
Rutiininomaiseksi toimenpiteeksi minusta toimituksessa oli turhan monta häikkää ja siksi halusin tästä huomauttaa. 
Eli ennen kuin saan puuttuvan virkatodistuksen, en pääse myymään Taloa. Jos lakimies valopää on tilannut sen vasta eilen, tässä menee kolme tai neljä viikkoa taas odottaessa. Oma mokani tietenkin, mutta jos paperit olisi tarkistettu 14.9. ja tilaus tehty tuolloin niin odotettavaa olisi enää viikko tai pari.

Osituksesta olin kysynyt alkupalaverissa siksi, että akuutin kuolinpesän nimiin oli siirtynyt hallintaoikeuden kautta aiemman kuolinpesän omaisuutta. Tässäkin omaa mokaa, mutta pankin avustuksella, joten liitin asiasta tiedustelun viestiini.
Perukirjaan merkittiin A:n omaisuudeksi sijoitusrahasto-osuuksia, jotka "todellisuudessa" edustavat vuonna 2013 kuolleen B:n sijoitusomaisuutta, josta olen perintöveron maksanut, mutta joka jäi A:n hallintaan testamentin nojalla.

En ole kaikista yksityiskohdista selvillä, mutta käsittääkseni jossain Pankin konttorissa on nähty asialliseksi siirtää B:n määräaikaisilta tileiltä vapautuneet varat A:n nimiin. (Kaikki B:n kuolinpesän tilit on lakkautettu vuosia sitten.) A itse kuitenkin mielsi ne B:n kuolinpesän omaisuudeksi, mikä kävi ilmi esimerkiksi tänä kesänä Pankin varainhoitajan kanssa käydyssä keskustelussa, ainakin itselleni.

Tuntuu siltä, että jossain on tapahtunut virhe? Y:n vastauksista en saanut tolkkua ja olen melko varma, että saan maksaa ylimääräistä perintöveroa, kun sama omaisuus on nyt toisen nimissä. Tai pahimmassa tapauksessa (jonka Y visioi) retroaktiivista lahjaveroa kun B:n kuolinpesän rahaomaisuus on virallisesti kadonnut. Pitäisikö tai voisiko asiaa vielä tarkistaa pankin tiedoista?
Kaikki menikin mallikkaasti vähän liian kauan.

25.9.2017

Ei turhia ostoksia?

Pirkassa 11/2005 on tekstimainostettu Anna Kortelaisen kirjaa Päivä naisten paratiisissa shoppailuun keskittyvällä haastattelujutulla.
Turhia ostoksia ei hänen mielestään ole. Eli se kaapissa vuoden roikkunut, tyyliltään täysin sopimaton hame ei ehkä ollutkaan turha ostos?
"No ei tietenkään! Sehän kertoo ostajansa elämäntarinaa. Turhat ostokset paljastavat ostajalleen, milainen hän on jossakin elämänvaiheessaan yrittänyt olla. Niiden avulla voi esimerkiksi miettiä, miksi on joskus pyrkinyt olemaan jotakin itselleen vierasta."

24.9.2017

Kuolinpesä: 52. aamu

Niemen keissi loppuunkäsitelty. Laitoin torstaina toisen peräänhuudon ja tuli vihdoin vastaus takuuosastolta. "Kun ei teillä ollut ylimääräistä vakuutusta, niin oikeastaan maksaisimme vain painon mukaan, mutta kumminkin tarjoamme nyt enemmän." En ymmärrä. Jos sopimuksen perusteella painon mukaan, niin miksi eivät ilmoittaneet sitä oitis muuton jälkeen? Ja miksi mimmi ei yrittänytkään myydä minulle ekstravakuutusta?

No, lopputulos kannaltani onnekas. Ensinnäkin ettei tapahtunut isompia onnettomuuksia, sillä esim. designlasin korvaaminen painon mukaan olisi ottanut enemmän päähän. Ja olisi ollut vaikeampi todistaa mikä esine oli alunperin kyseessä. Toiseksi kyseinen valaisin oli varrestaan vääntynyt enkä olisi saanut siitä myynnissä yhtä paljon kuin nyt Niemeltä korvauksena. (Huom! lamppu ei hajonnut vääntyneestä kohdasta)

Perjantaina ja eilen enimmäkseen parantelin vilustumistani ja yksi R&A-leffakin jäi väliin. (Elokuvafestareille voisi joku myydä flunssavakuutuksia?) Korjausompelijalta tuli viesti, että oli saanut parisängyn sängynpeitteen halkaistua ja huoliteltua. Tämän teettäminen raastoi itaraa mieltäni, kun kyse oli parista ompeleesta ja ullakolla on ompelukone odottamassa juuri tällaista hyötykäyttöä. Mutta kun kahdella kympillä... (Rahasummat alkavat hämärtymään, tiedostettu.)

Sängynpeite oli alunperin poistoissa, mutta sain sitten älynväläyksen, että paloina olisi sopivan värinen asuntooni. Ajan kanssa tulee ideoita eli hyvä etten joutunut hätäilemään irtaimiston myynnin kanssa.

Tämän aamun idea syntyi kotona, johon olen roudannut Talosta ja Asunnosta viisi taulua. Yhdelle keksin paikan jo viikkoja sitten, mutta loput ovat stressanneet. Asuinhuoneen auringonpaisteeseen ei voi ripustaa enempää tauluja enkä sitä haluakaan. Eteiseen täpötäydet galleriaseinät? Väritykseltään ja tyyliltään riitelevistä tauluista?

Mahtuvatko leveimmät edes seinänpaloille? Tätä testatakseni otin yhden taulun alas ja laitoin tulokkaan tilalle. Sama toiseen koukkuun. Ei mennyt kauaa kuin tulin lopputulokseen, että luovun kolmesta taulusta. Oma vanhani oli samalta taiteilijalta ja samasta aiheesta kuin asuinhuoneeni taulu. Saman taiteilijan Talossa ihailemani taulu näytti nyt perin 80-lukulaiselta eikä viehättänyt oikeastaan ollenkaan. Vanhemmilleni Asuntoon tupaantuliaislahjaksi ostama grafiikka on täysin harmiton, mutta kun sille ei ole tilaa...

Eli nyt on taas kannettavaa.

22.9.2017

Affirmaatio ja muuta

Muistikirjan selailu jatkuu.
I am enough.
I have enough.
I know enough.
I do enough.
I am worthy of money and success and it flows to me easily and effortlessly.
Voi jeesus, affirmaatioteksti. Koskaan en ole kokeillut, joten en tiedä toimisiko. Pitäisikö yrittää? (Myöhemmällä sivulla: Affirmations are positive statements of fact as you intend them to be. They must be in present tense because the subconscious can only operate on the present, never the future.)
Don't give in to the "should's". Don't do things or get involved with causes because you think you should. Ask yourself "Is this something I really want to do?"
Tämän olen omaksunut perusteellisesti enkä tiedä milloin.
Get over mistakes. Remember that what seem like mistakes to us are sometimes happy accidents of the universe.
Joo-joo, montakohan varianttia tästä vielä löytyy?
Don't do your living in the future.
Learn to slow down. While sloth is generally considered a vice, being constantly busy is not necessarily a virtue. Being busy is often used to avoid self-examination.
Tämä oli kirjan ainoa huomioliputettu sivu. Miksiköhän? (Valitettavasti lainausten lähteitä en ole merkinnyt.)
A major step toward financial freedom is about getting back in touch with your money and understanding that you have the power to decide how to use it.
Toisin sanoen on ymmärrettävä, että kaikki kulutus on päätöksiä eikä itsestäänselvyyksiä. Jos rahaa ei ole A:han, niin pitää tiedostaa, että sen kuluttaminen B:hen ei ole välttämättömyys.

21.9.2017

Kuolinpesä: 49. päivä

Taas on viikko hulahtanut johonkin. Voisin syyttää miniflunssaa ja R&A-festaria, mutta jumitusta on kyllä muuallakin.

Koska tapanani on hoittaa helpot ja alhaisen prioriteetin asiat alta pois, päätin keskittyä kirjoihin. Roudasin melkein kaikki Asunnosta/Autosta himaan ja asettelin pinoiksi tukkimaan eteiseni.

Kuvasin näkyvillä olleen osan maanantaina ja lähetin kuvat Planeetta-antikvariaattiin. Tähän mennessä ei ole tullut vastausta eli yhdistettynä edelliseen kokemukseen voitaneen olettaa, että eivät vaivaudu vastaamaan "ei". Surkeaa asiakaspalvelua, minusta.

Sunnuntaina pyörin Bulevardin eteläpuolella ja huomasin Hagelstamin ikkunassa aika rähjäisiä pokkareita. Tiistaiaamuna (kannetuani puolitoista kassilista kirjoja erääseen erinomaiseen kierrätyspisteeseen) keräsin kasoista vanhat pokkarit ja lähdin tarjoamaan niitä. Eivät tehneet kauppaansa. Mimmi ohjasi minut toiseen läheiseen divariin, jossa sama vastaus. Siellä osoitettiin kiinnostusta laatukirjallisuuteen, joten lähetin kuvat kolmesta metristä. Samana päivänä kerrottiin kiinnostusta olevan kolmeen (3!) kirjaan.

Tähän loppui. Leikin sairasta eilen ja tänään keräsin voimani ja rohkeuteni. Sain Auton Asunnon läheisestä taskuparkista irti. Oman kotini edessä oli vain sakkopaikka, mutta siihen. Hissilastillinen alas (jumittaen hissin kiireessä olevalta as.oy:n hallituksen pj:ltä) ja erinäisillä kannoilla autoon. Ei sakkoa.

Sitten ajelin Espoon SPR:n Konttiin, jossa homma toimi suunnilleen samoin kuin Talosta tehdyillä vienneillä. Olisin säästänyt vaivaa ja aikaa skippaamalla myyntiyritykset, mutta kun ei kokeilematta tiedä.

Nyt olen päättänyt, että kaikki poistokirjat menevät tästä lähtien suoraan johonkin kierrätykseen. Vuonna 1995, kun ekat divarikeikkani tein, kaupaksi meni vielä roskiksesta dyykatut hyvin-käytetyt pokkarit. Ajat ovat nyt toiset sekä heillä että minulla. Emme jääne kumpikaan kaipaamaan toisiamme.

Muuta:

  • Talon jäteastian tyhjennys tehtiin melkein kuukausi sitten, mutta laskua ei ole kuulunut. Kiitos Posti?
  • Muuton yhteydessä hajonneesta lampusta ei siis Niemeltä tullut proaktiivisesti mitään viestiä. Kun huomautin viikko sitten asiasta sain vastauksen "Välitän viestin meidän takuuosastolle, josta ollaan yhteydessä mahdollisimman pian." Ja sitten ei ole kuulunut mitään.

18.9.2017

Kuukausi ilman rahaa

Kas, tämäkin temppu tehtiin Suomessa jo vuonna 2008. Hesari NYT 6/2008 on lyhyesti esitellyt Villiam Saarisen ja Satu Villikan, jotka elivät tammikuun ilman rahaa. Saariselta lainaus: "Rahaa tulee käytettyä usein huolimattomasti. Elämisen laatu ei ole rahasta kiinni. Elämme liiallisen yltäkylläisyden keskellä. Oli aika havahtua tekoihin."

Roskisdyykkaus tuntui olevan ratkaisevassa osassa projektissa.

Kolme vuotta aiemmin saman lehden toimittaja Katja Martelius yritti elää päivän eurolla (NYT 49/2005). Hän valitsee ostoksikseen nuudelit ja halpistonnikalat eikä kiinnitä huomiota siihen, että elämässä maksaa muukin kuin ruoka.

"Onko siinä leima?"

Pulpahti juuri mieleen parin vuoden takaiset muuton yhteydessä tehdyt tori.fi-myynnit. Luovuin silloin Artekin sateenvarjotelineestä, joka oli ollut enemmän sisustuselementti kuin käyttötavara silloisessa sekä edellisessä kodissani.

Sen ostaja vaikutti trokaajalta, joka ei ollut eläissään telinettä aiemmin nähnyt ja kaipasi leimaa pohjassa. Tänäkin kesänä yhden Artekin tuolin ostaja haki leimaa pohjasta.

Omassa kodissani on 9 Artekin huonekalua, joista useimpia en saa ilman suurta vaivaa käännettyä ympäri. Kurkistin jakkaran ja työpöydän alle - ei leimoja. Jossain tuotteessa joskus ollut? Kuvitellaan, että feikkaaja ei jaksaisi tehdä tällaista loppusilausta?

Eikun KVG! Artekin toimitusjohtajan tiedonannon mukaan (Ilta-Sanomat 24.5.2012) "Artekin huonekalut tunnistaa yrityksestä kertovasta tarrasta, polttomerkistä tai metallilaatasta." Onko suoraan Artekista 20 vuotta sitten ostettu työpöytäni siis feikki? Pitäisikö huolestua?

14.9.2017

Kuolinpesä: 42. päivä

Aloitetaan positiivisella. Maanantaina tuli vihoviimeinen virkatodistus. Tukholman risteilyn takia ehdin kiikuttamaan sen ja muut paperit lakimiehelle vasta tänään. Päivän mittaan sovittiin perunkirjoituksen ajankohta ja voi olla, että saan Talon vielä tämän kuun puolella myyntiin.

Samaa voisi tietenkin sanoa myös Asunnosta. Paitsi, että arkistojen ja muistotavaroiden roudaus sieltä kotiini ei ole edennyt moneen päivään. Ennen kuin siirto on valmis, en voi (yrittää) järjestää kuolinpesän irtaimiston myyntiä. Ja ennenkuin irtaimisto on myyty, Asuntoon ei mahdu potentiaaliset ostajat.

Apropoo, muutosta on viikko eikä Niemeltä ole kukaan lähestynyt liittyen muutossa hajonneeseen lamppuun. Menetänkö uskoni tähänkin brändiin? Taidanpa laittaa spostin menemään.

Ja sitten päivän varsinaisen aiheeseen. Olin sopinut käytännön asioissa merkittävästi auttaneen sukulaisen kanssa, että hän saisi ottaa puutarhatyökaluista yms. ulkotavarasta sen mitä haluaa. Vetosin tähän, kun toinen-sukulainen iski silmänsä rikkinäiseen (!) lumikolaan. Olisi pitänyt arvata, ettei toinen-sukulainen jättänyt tavaranhimoaan siihen.

Ilmeisesti hakiessaan lähtöni jälkeen polkupyörää, josta oli sovittu, toinen-sukulainen oli katsellut ympärilleen ja alkanut neuvotella ensiksi-mainitun-sukulaisen kanssa kottikärryistä. Ja jossain välissä kompostorista! Johon laitetaan talousjätteet, joita syntyy minulta talon myyntiaikana. Tuskin uusi ostajakaan näkee laitosta kiinteistön arvoa laskevana.

Jos ilmaiseksi annat, niin ilmaiseksi sinulta pyydetään lisää.

Huonekasveja hedelmänjämistä

Ikkunalaudallani ei ole tilaa uusille kasveille. Lehtileikkeiden joukosta löytyneille hartaudella kerätyille nikseille ruokaisten kasvien kasvattamiselle ei siis ole tarvetta näköpiirissä. Löytynevät verkosta uudelleen, jos laitan muistiin lähtökohdan

  • Porkkanoiden päät, mielellään kasvustoineen, voi istuttaa soraiseen maahan ja nauttia muutaman päivän kuluttua kasvavasta uudesta vehreydestä. Kunnes väsähtävät, jolloin pitää aloittaa alusta.
  • Avokadon siemen
  • Sitrushedelmien siemenet
  • Ananaksen lehvus, jonka keskellä ei saa olla kuivuneita lehtiä, lähtee kasvamaan ruukussa
  • Kiivi (!), josta kasvaa "kaunis köynöskasvi"

11.9.2017

Kun hidas elämä oli muotia

Vuonna 2009 hidas elämä oli muotia ja Vihreässä langassa 29.5.2009 arvioitiin kirjat
  • John Naish: Riittä jo. Irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa
  • Jussi T. Koski: Arkiähky. Taudinkuvaa & ajankuvaa
  • Timo Kopomaa: Leppoistamisen tekniikat
Yhtäkään en muista avanneeni eikä VL:n tiivistykset muodosta houkuttelevaa kuvaa. Kaikki kolme kehoittavat vähentämään internetin käyttöä.

Lehtileikekokoelmassa on myös VL:n sivut numerosta 24.10.2008. Jaana Suorsan Köyhän kirja. Pihin ekologiaa on saanut melko tylyn arvion:
osa vinkeistä on jopa nykyajan uusavuttomalle nuorelle aikuiselle tuttuja itsestäänselvyyksiä. Osa vinkeistä taas on niin utopistisen kuuloisia, ettei niitä tee mieli kokeilla.
Esa Vileniuksen Säästökirja. Elä enemmän, maksa vähemmän on esitelty pidemmin. "Oikea säästäminen on rauhallista kuluttamista, talteen panemista, harkittua tarpeen mukaan ostamista ja hinta-laatutietoisuutta."  

10.9.2017

Kuolinpesä: 38. päivä

Muutto Talolta Asuntoon torstaina meni OK. Taloudellisesti tosin päin helvettiä, sillä en ollut (!) tarkistanut saamaani tarjousta ollenkaan. Luulin tuntihinnoitteluksi, mutta kyseessä oli urakkahinta ja olin ihan turhaan huolehtinut ajan käytöstä. Muuttomiehille olisin voinut työntää kaikki nyssykät, jotka ahdoin pieneen Autoon.

Helsinkiin päästyäni olin niin rätti, että ellei kaverini olisi tarjonnut apuaan olisi laatikoiden tyhjentäminen varmaan jäänyt sunnuntain ja maanantain väliseen yöhön tms. Mutta kahteen pekkaan kuulumisia vaihtaen homma meni tunnissa.

Sittemmin olenkin keskittynyt tuijottamaan kotonani ikkunasta ulos niin, että kaikki sinne jo kannetut ylimääräiset/uudet tavarat ovat selän takana. Valitettavasti a) näin ei voi jatkua ja b) lisää on tulossa. Jos autoiluni olisi sujuvampaa saisin kamaa roudattua Autosta ja Asunnosta vauhdikkaammin Autolla, mutta... sen sijaan marginaalisesti ryhdistäydyttyäni kannoin tänään kaksi lastia Autolta kotiin.

Huomenna on oltava aamusta Asunnolla luovuttamassa laatikkoja, joten ehkä ainakin yksi lasti tulee kannettua silloinkin. Jotain muutakin pitäisi kyllä saada aikaiseksi. Alun vauhti on totisesti hyytymässä.

Halpa voi olla parasta

Nykyään on muotia puhua suoraan kuukautisista ja niihin liittyvistä tuotteista. Niinkin avoimesti, että amerikkalaisessa tampoonitestauksessa YouTubessa käytettiin sinisen litkun sijaan tomaattimehua.

Mutta Ruotsin yleisradion lasten (!) kuluttajaohjelmassa Rea reippaat juontajat (poika ja tyttö) upottivat tamponit vereen (eläinten, olettaisin). Ja tulivat siihen tulokseen, että halvimmat kaupan merkit imivät enemmän hurmetta kuin tunnettu brändi. Itsekin olen ollut tyytyväinen halpamerkkeihin jo vuosia.

9.9.2017

Myslin jatkamisesta

Jostain tuli mieleen, että myslin jatkaminen on jäänyt ja unohtunut. Vuosia (nauttiessani hyvää palkkaa) lisäsin tavalliseen kaupan mysliin raakoja kaurahiutaleita ja rusinoita. Säästääkseni rahaa. Paljonkohan säästin? Summaa oikeasti miettimättä nautin (kirjaimellisesti) nykyään kaupan myslin sellaisenaan.

8.9.2017

Muistikirjan antia


Lehtileikkeiden lisäksi kirjahyllyssä on kummitellut vuosia pieni muistikirja, johon olen etusivun ajoituksen mukaan 2000-2001 koonnut menestys/säästäväisyys -juttujen oppeja. Tai täytyy lisätä loppukaneetti "kai", sillä en oikeastaan tiedä mitä tähän on raapusteltu. Eli kyllä kannatti tehdä muistiinpanoja?
Without taking action chances are one can predict the results (usually not much). Once you decide to take action, to participate wherever possible, there's no predicting what might come about (often much).
No, tämähän vastasi kysymykseen. Parempi touhuta kuin olla touhuamatta. Ehkä on ollut vaiheita elämässä, jolloin tämä totuus on unohtunut, mutta lapsesta asti olen kyllä yrittänyt monenmoista.
Don't make perfection a goal unto itself. Embrace mistakes, failures and imperfections.
Ja-da, ja-da.
When people buy items they are trying to resist, they tend to buy them in small packages, regardless of the fact that larger packages are a far better bargain. 
Ja välillä isojen pakkauksien edullisuusmielikuvaa hyväksikäytetään hinnoittelemalla ne kalliimmiksi. Mutta erityisesti karkkihyllyillä on kyllä monesti huomannut aikuisille suunnattuja minipakkauksia, jotka ovat ylihintaisia. Hinta on osa "I'm worth it" -fiilistä.
Be honest with yourself about your motivation for spending. Determine if there are emotional or spiritual voids in your life that create feelings of deprivation. If that is the case, deal with those emotions directly and don't try to use spending as a way to fill the hole.
Haluaisin väittää omaksuneeni tämän opin, mutta ne englanninlakritsapussit ja keksilaatikot...

7.9.2017

Syö vähemmän?

Olin 20.10.1999 tulostanut Meritan (muistattehan, pankki ennen Nordeaa) sivuilta säästövinkit, joista ei selailuni perusteella löytynyt jutun aihetta. Mutta ammattitoimittajalle syntyi ja tulostukseni on selvästi juontunut siitä, että Hesari julkaisi 6.10.1999 haastattelun otsikolla Miksi Merita kehottaa opiskelijoita syömään vähemmän?

Konserniviestinnän apulaisjohtajalle haastattelun aihe oli tullut puskista ja hänestä koko juttu oli vitsi. Myöhemmin selvisi, että kyse oli edellisen vuoden keräyskilpailun tuloksista, mikä kyllä luki aloitussivullakin.

Onko "Kasvata yksinkertainen polkkatukka, sen voit leikata itse" sitten vitsikäs ohje? Ei minusta, sillä opiskeluaikana minulla oli jonkinlainen puolipitkä tsydeemi jonka leikkasin hyvin vapaamuotoisella tekniikalla.

"Älä osta muotivaatteiyta, älä edes tiedosta mikä on muotia" on myös toiminut vuosikymmeniä taloudessani. Ja "Harrasta selviä viikonloppuja. Kun juot, juo maltillisesti. Hae oluesi kaupasta, älä ravintolasta ja vaihda nelosolut kolmoseen" kuin myös (varsinaisesti yrittämättä) "vältä vilkkaita ja menohaluisia opiskelukavereita".

"Kävele aina kuin voit, myös kunto nousee" ei ole vitsi! Sen sijaan "Kirjoita kirjeitä pitkien puheluiden sijaan" vaatii uuden kustannusanalyysin.

6.9.2017

Kuolinpesä: 34. päivän aamu

24 tuntia muuttokuorman lähtöön Talolta Asunnolle. Ja kuorma ei ole valmis.

Päätin lähteä Helsingistä jo perjantaina ja skipata muun suunnitellun ohjelman. Ihan hyvä ratkaisu, sillä muistaakseni sain illalla vielä jotain tehtyä. Ai niin, revin asiakirjoja, jotka olisivat ehtineet odottaa myöhempäänkin.

Lauantaina lähetin tekstiviestit sukulaisille, että sunnuntaina saisi tulla hakemaan tavaraa. Yksi tuli kiireissään jo samana päivänä ja vei ihan mukavasti mukanaan. Vein kahdessa kuormassa yhteensä neljä Ikea-kassillista paperia kierrätykseen. Mukana revityt palaset, jotka upposivat massaan kiitettävästi.

Illalla pikkuserkkuni vaimoineen kävivät hakemassa ostamansa huonekalut. Pikkuserkkuni on (m.m.) töissä paikallisessa kierrätyskeskuksessa ja sovimme ensimmäisestä puhdistuskierroksesta. Hän olisi mielellään tehnyt heti täystyhjennyksen, mutta arvasin (oikein), että tässä jää vielä jotain roikkumaan.

Sunnuntaina sain putsattua osan muistojen komerosta, josta löytyi sekä helposti käsiteltävää että vaikeaa materiaalia. Sitten vain katsoin sivusta, kun muut kuljettivat tavaraa. Iltapäivällä ilmaisjakelun pariin tuli helsinkiläinen pikkuserkku, tätinsä ja kälynsä (eli vielä yhden pikkuserkun vaimo). Erityisesti viimeksi mainittu, joka emännöi isoa maalaistaloa, otti mukaansa kiitettävän määrän. Pikkuserkun äiti olisi myös ollut mainio vierailija, mutta jälleen niin kiireinen, että myöhemmin käydessään ehti vain raapaista jäljellä olevaa.

Eli sitä riitti seuraavana aamuna täyttämään pikkuautoni kolmannelle Kontti-keikalle läheiseen kaupunkiin. Edellisillä kerroilla ärsytti, kun tyhjentäjä seisoi vieressä nostamassa tavaraa, jonka olin juuri laskenut. Nyt ärsytti kun tyhjentäjiä ei näkynyt mailla eikä halmeilla ja vastaanottoalue oli täynnä tavaraa.

Mussutin keikan jälkeen Lidlin parkkipaikalla muffinsia, kun puhelin soi. Muuttofirma halusi tuoda laatikkonsa päivää aikaisemmin. Mikäs siinä, palasin kaupungista Talolle ja odottelin niitä. Tyytyväisenä, että pääsen etuajassa pakkaamaan ja kaikki valmistuisi ajoissa. Mutta taiteltuani ja täytettyäni kaksi taululaatikkoa olo oli ilta kuudelta niin kamala, että oli pakko ottaa särkylääke ja mennä nukkumaan.

Olo tiistaiaamuna oli edelleen heikko. Söin lisää särkylääkettä, pakkasin tunnin ja nukuin toisen kunnes iltapäivällä alkoi helpottaa. Pääsin vihdoin suihkuun ja kävin kylälläkin. Lahjoitin paikalliselle SPR:lle arpajaisvoitoksi kaksi paikallisten taiteilijoiden pikkumaalausta, joita kukaan ei ollut ilmaisjakelusta ottanut.

Taide/designlasin pakkaaminen vei hermoni, mutta kun sain sen loppuun jäljellä oli vielä yli puolet ostamastani kuplamuovista. Olisin voinut käyttää siis runsaamminkin, mutta parempi näin päin. Myös muuta pakkausmateriaalia ja muuttolaatikoita on runsaasti jäljellä, joten SE ei ole ongelmana pakkauksen loppuunsaattamisessa.


4.9.2017

Poistunut keskuudestamme

Näköjään Jakke Holvas on kirjoittanut monta parhaimmista keräämistäni teksteistä. Lehdessä Yliopisto 2/2007 hän kertoo pitävänsä poistamisesta tavalla, jonka tunnistan itsessäni.
Poistumisfilosofian mukaan omistamisesta on haittaa. Ainoastaan tyhjää tilaa kannattaa hankkia lisää. Kaikki sosiaaliset pelit, jopa elämä, tulevat sitä kutkuttavammiksi mitä vähemmän elementtejä on jäljellä. Ajatelkaa vaikkapa loppupeliä pika-shakissa! Mikä draama, mikä intensiteetti!
Ja taas on poistettavissa leike.